Ihan suoraan sanottuna, politiikka ja kaikki tällänen on mulle iso EI! Mulla vaan ei oo sitä kiinnostusta ottaa ekaa askelta tohon maailmaan. Ja joo, joo tiedän et pitäis tehdä se ja sentään oon nyt nois vaalikoneis surffaillu. Harmi vaa, et se tyyppi jota mun kannattais äänestää on aina eri.. Ei tätä liian helpoks ainakaa tehty.
No lupaan itselleni kuiteskin äänestää, yritän ainaki luvata..
Mut siis tästä asiasta sukkahousuun, noita sivustoja seurailles rupesin taas vaihteeks miettiin Ghanaa ja mun viimesiä päiviä. Tai oikeastaanviimeistä kuukautta. Mähän siis siirsin mun lennot 2viikkoa aiemmaksi kun oli tarkoitus, sillä mä vain sain tarpeekseni. Ei ollut mitään yksittäistä syytä, miks sain tarpeekseni, mulla vaan napsahti, soitin lentoyhtiöön ja vaihdoin mun lennon. Enkä sinänsä oo katunu sitä, mä tarvitsin tunnetta olla huomaamaton. Sitä kun elää "nähtävyytenä" 11kuukautta alkaa olla jo aika tarpeeksiliikaa. Tätä mitä koin Ghanasa kuvailisin ehkä positiiviseksi rasismiksi.
Okei, vähä liiottelua, en mä nyt mikään nähtävyys ollut, mutta mä en tykkää olla huomion keskipisteenä. Ghanassa valkoihoisena pienessä kylässä, voi kyllä mua tuijotettiin.Mä asuin mun kyläs 8kk ja minne ikinä halusin mennä, halusivat myös kyläläiset tietää. Lapset seurasivat mua joka paikkaan. Seuraavana päivänä sain kuulla monelta eri henkilöltä, kuinka olin ollut eilen sen ja sen kanssa tekemässä sitä ja tätä. Mulla ei ollut ollenkaan omaa rauhaa, yksin huoneessani mun piti lukita oveni, koska muuten lauma lapsia olisi tullut sisälle. Ikkunat piti laittaa kiinni, sillä kaikki halusivat tietää mitä oikein tein huoneessani..
Joskus otin asiat huumorilla, mutta huonoina päivinä se, että mua katottiin kokoajan ja huudeltiin perään oli todella raskasta. Mä oon tajunnut vasta tän kokemuksen jälkeen, kuinka vaikeeta olisi oikeasti elää maassa, jossa sä oot aina erilainen. Susta ei ikinä tule massaan sulautuvaa, vaikka kuinka haluaisit. Mä koin tätä melkein vuoden, mut jotkut kokee sitä koko elämän.
Ghanassa mä olin aina erilainen, vaikka mä osaisin puhua Twitä täydellisesti, kävisin kirkossa ''prase the Lordia'' joka sunnuntai ja myisin vauva selässä panoo&kosvaa, eli bread&eggiä aamusta iltaan. Se oli se väri. Kyllä olen valkoinen, en päättänyt väriäni, enkä muuttanut Ghanaan sen takia, että saisin olla erilainen. Mulla ei ollut pienintäkään käsitystä siitä, miten erilainen mä tulisin olemaan.
Valkoisena sain tietysti etuilla tro-tro-jonoissa. Ei se mitään, jos muut ihmiset on lähtenyt töihin 5 aamulla, tehnyt töitä neljään, tullut jonottamaan tro-troa että pääsisivät kotiin, missä pitäisi vielä tehdä ruoka, pestä pyykit, siivota... Niin kun valkoinen ihminen tulee, hänenhän täytyy päästä ensimmäisenä. Miksi, mikä oikeus mulla oli etulla muita, ei mikään. Mä olis siinä suhteessa tiukka ja jonotin vaikka yöhön saakka, en kyllä etuile!
Valkosena mulla oli tietysti kauheat kasat rahaa. Että kannatti aina tulla kysymään josko multa liikenis rahaa, no ei liiennyt. Kuinka usein multa täällä tultais kysymään rahaa... Ei kukaan ghanalainen mene noin vaan pyytämän toiselta ghanalaiselta rahaa, mutta koska olen obruni niin multa kyllä saa pyytää.
Valkoisena mun pitäis maksaa kaikesta obruni hinta. Se että oon obruni, ei oikeuta mua maksamaan kolminkertaista hintaa, jos paikallanen saisi halvemmalla. Mä kyllä maksan tuotteesta, mutta haluan sen samalla hinnalla kun kuka tahansa ghanalainen.
Tiedän, että asialla on aina kääntöpuoli. Pääsemällä tro-troon heti, olisin voinut antaa vähän extra rahaa. Rahan pyytämisessä harvoin häviää mitään, suurempi mahdollisuus on voittaa. Koska obruneilla silti on enemmän rahaa, eivät he pakosta huomaisikaan vaikka hinta olisi 3kertaa suurempi kuin paikallisille myytäessä.
Mut silti rakastin mun vuotta ghanassa, se on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Mä tekisin sen uudestaan koska tahansa! Vaikeeta se oli, mutta sen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti