We always dreamed about this better life

Love the life - tekstin kirjoitin joskus viime syksynä (varsin huonona päivänä, näin masentuneen oloinen teksti XD) ja ajatukset rupes taas virtaamaan ihan liiaksikin..

Mä jotenkin Turkuun muuttaessani ajattelin, että tää on nyt tässä, täällä mä tulen elämään koko loppuelämäni. Tai jotenki näin mä taisin järkeillä sen.. Noh, ei se nyt ehkä ihan näin olekkaan. Mä elän vieläkin sellaista välitilaa, en ehkä huonolla tavalla, mutta elämpä kuitenkin.  Ja kaiken järjen mukaan tää on ihan normaalia? Mä haluan pois täältä, älkää käsittäkö väärin rakastan turkua ja mun ystäviä täällä, mutta jotenki joku mun päässä sanoo että mun täytyy taas lähteä. Mä kestän tiettyä samanlaisuutta aina hetken aikaa ja sit tarvitsen taas jotain ihan uutta. Miksi mä sitten en lähtisi? Koska mikään ei periaatteessa estä, ehkä enemmänkin paineet koulupaikasta sun muista saa mut pakottaan ajatteleen että pitaisi jäädä. Että kiitoksia näistä paineista vaan porukoille XD

Mä toivon, todellakin toivon että tää Meksikon matka auttaa mua taas vähän rauhottumaan ja muistuttaa että miksi mä jäisin turkuun. Tai sit tulee vaan pahempi kaipuu jonnekkin kauas. Eikä siinä, jos mä suomeen tulen jäämään niin turku on kyllä se paikka mihin jään. Mutta mitä, mitä jos syksyllä ottaisikin ja lähtisi taas jonnekkin kauemmas? Heha jos mä nyt johonkin lähtisin, niin aika varmasti se tuli olemaan joku aupair-tyyppinen ratkaisu, sillä se on ainut mahdollisuus köyhänä lähteä ulkomaille XD Vaikkakin juttelin juuri muutama viikko sitten ystävän kanssa ketä on ollut aupairina, että kuinka paskaa se on :D Ei vaan, se on mahtavaa, mutta ehkä kumminkin sellainen onceinalifetime-tyyppinen juttu.. Ne ketä sen on kokenut tietää mistä mä puhun.

Emmä tiedä helpottaisko se ajattelutapa, että täällä mä tulen elämään monta vuotta. Jotenkin mä en vaan pysty sellaiseen ajatteluun, mä kovasti haluaisin, mutta se vaan ei jotenkin onnistu multa. Täällä suomessa ei ole mitään, mikä sitoisi mua tänne. Ehkä opiskelupaikka auttaisi asiaa, niin olisi tietty ajanjakso kun täytyisi olla täällä, mutta nyt mua ei sido täällä mikään. Toisaalta en haluakkaan että mikään sitoisi mua mihinkään. Puhun itteni varmaan ihan pussiin, mutta ei se mitään. Mä haluan olla vapaa, ja oonhan mä mutta jotenkin erilailla.  Jotenkin vapaa, mutta en kuitenkaan.

Noh, joka tapauksessa alle viikko Meksikoon ja katotaan taas fiiliksiä sen jälkeen!

Ainii, pääsin juuri kehumasta kuinka hyvä oon jo sytyttään takan. Noh, toissapäivänä sytytin sen ja katoin sitä kunnes se rupes puskeen savua sisälle ihan hulluna. Noh näppäränä tyttönä päätin juosta suoraan naapurin M:n luo paniikissa että mitä mä teen ku savua vaan tulee ja tulee.. Eikä tietenkään tullut mieleen ensin ite tarkistaa onko pellit sun muut auki. Naapuri juoksi mun kanssa sisälle ja huomas että yks vipu oli jäänyt vähän väärään asentoon ja sen takia savu tuli sisälle. Ens kerralla voisin olla vähä oma-aloitteellisempi (ööh, mun suomenkieli) ja tsekata vaiks perus asiat ennenku lähden paniikissa naapuriin..

Nyyt mä lähden Apolloon töihin ja toivon että tää työyö olisi tunnin lyhyempi, koska kelloja siirretään XD