Mä odotin että kaikki passintakastukset sun muut tapahtuisi aika helposti ja koska JFK on varmasti yksi maailman suurimmista kentistä, niin he osaisivat organisoida kaikki niin että ei tarvitse hirveästi odottaa. Ja mitä vielä! Jonotin passintakastuksessa melkein tunnin ja kun vihdoin pääsin siitä läpi, piti hakea matkatavarat. Viedä matkatavarat läpivalaisuus uudestaan ja raahata ne seuraavalle hihnalle, mistä ne sitten vietiin koneeseen. Joten muistakaa kun lennätte jenkkien kautta, tulee matkatavarat hakea ja laittaa uudestaan menemään, vaikka olisi sama yhtiö kyseessä millä lennätte seuraavaan kohteeseen.. Mun passi tarkistettiin joku 5 kertaa ja kaikki tapahtui niiin hitaasti, että meinasi itku tulla. Mulla oli 2tunnin vaihtoaika ja boarding oli jo alkanut kun vihdoin pääsin oikeeseen terminaaliin..
Sama homma Miamissa, ei morjens..
Ai niin helsingista nykiin mun vieressä istui virolainen nainen, joka pölpötti mulle viroa koko helvetin matkan, mä toki vastasin sille aina suomeksi, koska englantia hän ei puhunut sanaakaan XD Hänellä oli tarkoitus viipya nykissä 6kuukautta, mietimpä vain kuinka hankalaa sekin tulee olemaan haha. Immigration lapun täyttö oli super hankalaa, koska pystyin yrittämään auttaan vain suomeksi..
No mutta se siitä, nyt Guatemalan kuviin!
Mä siis tapasin Ainon ja Armandon luona ruotsalaisen tytön kuka asui siellä ja hänen tuli lähteä pois maasta muutamaksi päiväksi. Koska mulla ei sinänsä ollut suurempia suunnitelmia, päätettiin lähteä yhdessä reissuun. Olin kuullut monilta reissaajilta, että Guatemala on mahtava, joo varmasti on mutta Flores oli pieni pettymys. Se oli pieni saari, mikä oli yllättävän kallis ja täynnä turisteja. Suurimmaksi osaksi meksikosta, sillä silloin oli juuri Semana Santa, mikä on meksikolaisten vapaaviikko ja kaikki reissaavat silloin.
Lähdettiin siis playalta bussilla chetumaliin, mistä otettiin toinen bussi Belizen kautta Guatemalaan. Bussit meksikossa on superhyviä, siis oikeesti voittaa suomen bussit 100-0. Ainut ongelma on, että ilmastointi on ihan jäätävän suurella aina! Bussiin tarvii villasukat, monta pitkähihasta ja huivin. Muuten lupaan, että jäädytte. Noh, kun päästiin chetumaliin ja Sara kävi ostamassa meille uudet liput Guatemalaan, aateltiin tietty että samanlaisella bussilla sinne matkattais. Noh, voin kertoa, että ei muuten matkattu. Minibussi oli vuodelta nakki, tietysti ilman ilmastointia ja olin ihan varma sen hajoavan matkalla. Kyllähän se kerran hajosikin, mutta päästiin loppujen lopuksi ehjin nahoin perille.
Ja noista rajan ylityksista, perus maksu joka maassa on noin 15euroa, eli ei hirveästi, mutta rahaa sekin on. Ja vielä kun se pitää maksaa sen maan rahalla missä olet. Me jouduttiin käydä vaihtamassa Belizen dollareita ihan vaan sitä varten.
Mutta reissu oli silti super mahtava, tavattiin kaksi israelilaista tyttöä, joiden kanssa jaettiin huone ja lähdettiin kaikki yhdessä kolmelta aamulla kohti Tikalia, missä sijaitsee upeat maya-temppelit, että ehdittiin kiivetä yhden temppelin huipulle katsomaan auringon nousu. Oli aika pilvinen aamu, mutta kyllä se aurinko sieltä näkyi (myöhemmin selvisi että oltiin onnekkaita, sillä auringon näkee suunnilleen joka 18pvä) ja tunnelta oli niin rauhottava, istua siellä hiljaa kuunnella apinoiden ääniä ja nähdä aurinko. Jos joku on sinne matkustamassa, niin suosittelen todellakin!
Joka tapauksessa meillä oli super hauskat 3päivää, ja oli aika surullista lähteä erisuuntiin. Mutta varsinkin yksin reissatessa, siihen täytyy tottua. Tulee tavattua upeita ihmisiä, mutta yleensä tiet eroavat jonkun ajan kuluttua, sillä kaikki lähtevät taas omiin suuntiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti