Mä muutan alle kuukauden päästä Saksaan. Eikä, oon niin fiiliksis tästä hommasta. Lentolippu on hommattu, tokikin vain meno, sillä kuka tietää koska tuun takas... Nimittäin mulla itelläkään ei oo hajua, luultavasti ens kesänä.
Tää on taas tätä mun logiikkaa, älä suunnittele.. Joskus olis varmaa vähä järkevämpää olla sellanen suunnittelija tyyppi? Mä meen aika fiiliksen mukana.
Mutta joo, lähden siis Aupairiksi hoitamaan kahta 10kuukautta vanhoja tyttöjä :) Tää perhe kuulostaa todella mukavalta ja toivon et tuun viihtymään heidän luona. Yks pikkuruinen propleema vaan on... En puhu saksaa sitten yhtään :-D Mut siperia opettaa, vai mitä häh? Eiku hei osaan kysyä haluaako joku fufua ruoaksi ja että mennäänkö hakemaan vettä!!! Nii ja se kaikista inhottavin sana, mitä kuulin Ghanassa aivan liikaa, TSYYYYYYYYYS!!!!!! Heha, ei varmana kirjoteta noin, mutta on muuten inhokkisanojen top 1!
Mua ei sinällään harmita jättää suomea tai tätä Seinäjokea. Tai ku ei täällä oo mulle mitään. Kaikki kaverit opiskelee muilla paikkakunnilla ja muutenkin en halua jäädä tänne vaa et herään-meen töihin-tuun töistä-meen nukumaan, aamulla sama rumba taas. Joo jee rahaa, mut en mä tällästä halua mun elämän olevan. töitä joo, mut siinä välis pitäis olla jotain muutaki innostavaa ku se, et äiti suostuu lähtee mun kans kauppaan... Moro mikä elämä.
Ja tää äitin luona asuminen, oikeesti vaikka tiedän että äiti on vaan iloinen ku asun täällä mut ei. Käyn joka päivä itteni kans kamppailua siitä et miks mä asun täällä? Mut mitä sekään auttais et muutaisin johonki kämyseen yksiöön ja jatkaisin samaa elämää..
Jotenkin Ghanasta paluun jälkeen tää elämä on ollut jotenki vaikeampaa, eikä sellasta mitä sen kuvittelin olevan. No mut yks Peter Pan iloittautuu ja lähtee siis taas maailmalle itseään etsimään. Ehkä mä löydän itteni joku päivä ja pystyn aloittamaan mun elämän jossain päin maailmaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti